Kesäkauden ensimmäinen Mikkelin Melojien “retkimelontajaoston” reissu suuntautui upealle Louhivedelle.
Kesäkauden ensimmäinen Mikkelin Melojien “retkimelontajaoston” reissu suuntautui upealle Louhivedelle. Alkuviikosta sääolosuhteet näyttivät varsin epävakaisilta, ja ilmassa leijui reissun peruuntumisen uhka. Tämä harmitti jo etukäteen, sillä odotin melontaa kovasti. Ensinnäkin, kyseessä oli oman retkimelontakauden avaus, ja toiseksi vaikka Mikkelin, Anttolan ja Ristiinan vesistöt ovat jo tulleet vuosien varrella tutuiksi, olisi Louhivesi olisi minulle täysin uusi retkikohde.
https://www.instagram.com/reel/DYkunhbu-Nj/?utm_source=ig_web_button_share_sheet&igsh=MzRlODBiNWFlZA==
Alun perin tarkoitus oli lähteä matkaan lauantaina 16.5., mutta sää siirsi retken sunnuntaille. Samalla myös alkuperäinen reittisuunnitelma muuttui hieman: Linnaniemen retkisataman sijaan melonnan aloituspaikaksi valikoitui Hietaniemi. Muutos osoittautui hyväksi ratkaisuksi.
Mukana Anna H., Arja P., Ave K., Eeva O., Hannu R., Heidi R., Jatta J., Jussi H., Liisa L., Outi L., Tiina L.
Kokoonnuimme Melapirtille klo 10 lastaamaan kajakit ja muut varusteet ja suuntasimme kohti Hietaniemeä. Lähtöpaikan vaihtoon vaikutti muun muassa parempi suoja tuulelta, sujuvampi vesillelähtö sekä toive saimaannorpan bongaamisesta, tietenkin riittävän etäältä.
Hietaniemeen saavuimme noin puoli yhdentoista aikaan ja vesille pääsimme siitä tunnin sisällä. Paikka itsessään teki vaikutuksen: etelään avautuva hiekkaranta, jota reunustaa harva mäntymetsä. Hietaniemestä löytyy myös retkisataman peruspalvelut, kuten grillikatos ja käymälä.
Hietaniemestä melottiin saarien suojassa kohti Jäntinsaarta, jonne saavuimme lounastauolle parin tunnin ja kahdeksan kilometrin melonnan jälkeen. Reitin varrella pujoteltiin useiden saarten ja luotojen lomassa. Taukopaikalla ihastelimme jylhiä kallioita sekä mäntyjen sitkeyttä, keikkuvaa juurakkoa ja erikoisia kasvusuuntia.
Olin ottanut mukaan keväällä hankkimani dronen kuvaamista varten, mutta taukopaikalla tuuli tuntui aluksi liian navakalta. Ennen lähtöä kapusimme kuitenkin kalliolle, jossa tuuli oli selvästi maltillisempi. Sain vielä viime hetkellä päähäni nostaa dronen ilmaan, mikä aiheutti muulle seurueelle pientä viivästystä – pahoittelut siitä! Odottaminen oli kuitenkin sen arvoista, sillä sain hienoja otoksia ilmasta käsin.
Tauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Suottaniemen kaakkoiskulmaa. Tähän sattui reissun aallokkoisin osuus, mutta sen jälkeen saaristo tarjosi jälleen suojaa paluumatkalla Hietaniemeen. Matkan varrella ihailimme jylhiä kalliosaaria ja ihmettelimme, kuinka paljon saarten suoja vaikuttaa paikallisiin sääolosuhteisiin. Samalla hämmästelimme jään voimasta irronneita laitureita – sitä, miten keväinen jää on jaksanut siirrellä suuriakin rakenteita aivan uusille paikoille. Myös veden pinta oli hämmästyttävän alhaalla.
Norppaa ei tällä reissulla nähty, mutta päivään osui yksi paikallinen erikoisuus: näimme, kun pitkään Tuppuralan rantaa hallinnut Vinkeri II -matkustajalaiva hinattiin vihdoin pois. Alus oli ehtinyt seistä paikallaan pitkään ja ehtinyt muodostua monelle tutuksi, tai ehkä pikemminkin maisemaa rumentavaksi maamerkiksi.
Paluumatkaa kertyi vielä noin kahdeksan kilometriä, ja perille päästyämme osa porukasta kävi vielä tutustumassa Piikinperseen lapinraunioihin eli varhaismetallikautisen pyyntiväestön hautaröykkiöihin/rituaalirakennelmiin. Ne herättivät mielenkiintoni ja innostuin tutkimaan muinaisjäännösrekisteriä. En ollut aiemmin tajunnut, kuinka runsaasti näitä löytyy sisämaan järvialueilta ja etenkin Mikkelin seudulta. Alkukesän vihreys ihastutti vielä automatkalla Melapirtille. Osa pysähtyi kuvaamaan tienvarressa olevaa keväistä koivikkoa.
Louhivesi tarjoili kauniita keväisiä maisemia, vaihtelevia sääolosuhteita ja ennen kaikkea hyvää seuraa. Melomisessa parasta ovat luonnon lisäksi eväät ja keskustelut. Opas-Tiinan kanssa sukelsin melonnan lomassa suomalaiseen mytologiaan ja luontosuhteeseen.
Reissun innoittamana poikkesin kirjakauppaan ja nappasin mukaani Emmi Itärannan Lumenlaulajan. Jospa pitkästä aikaa kokeilisi äänikirjan sijaan oikeaa kirjaa. Kirjoitan tätä tekstiä automatkalla kohti Kilpisjärveä – kirja on pakattu mukaan Pohjois-Suomen ja Pohjois-Norjan roadtripille.
Nyt on retkimelontakausi avattu. Mahtavaa melontakesää ja kiitokset koko seurueelle ja erityisesti matkanjohtaja Eeva Ojalehdolle.
10.6.26 jossain 70km Muoniosta pohjoiseen
Anna Haapalainen