Miltä kuulostaa melontaretki, jossa reittisuunnitelmat pitävät kutinsa sopivalla joustolla, aurinko hellii, järven pinta myös isoilla selillä on rasvatyyni ja retkiporukan leppoisa asenne tekee matkanteosta mukavaa? Upea viikonloppu meloen Mäntyharjulta Repoveden kansallispuistoon 10.–12.7.2026 oli juuri tätä – ja vielä vähän enemmän.
Alkuperäisen, loistavan matkasuunnitelman meille oli laatinut Sanna Paasonen. Vaikka Sannalle itselleen tuli viime hetkellä este lähtöön, hän teki taustalla loistavan työn järjestelyjen eteen ja toimi myös paikan päällä arvokkaana apuna. Matkanjohtajan saappaisiin hyppäsi Hannu Korhonen. Kajakit pakattiin traileriin Melapirtillä torstai-iltana, ja Heikki Turunen kuskasi ne valmiiksi Mäntyharjuun odottamaan perjantaiaamun starttia.
Reissulla mukana olivat Anna ja Jussi Haapalainen, Sanna Vartia, Sami Neuvonen, Hannu Korhonen, Heikki Turunen ja taustajoukoissa Sanna Paasonen.
Päivän melontamatka: n. 30 km
Perjantaiaamuna kokoonnuimme suoraan lähtöpaikalle Haapaseläntien uimarannalle klo 9.30. Vesille suuntasivat Anna ja Jussi täyteen pakatulla kaksikolla sekä Sanna V, Hannu ja Sami yksiköillä. Tukijoukoissa häärivät Heikki ja Sanna P, jotka auttoivat kajakkien ja autojen siirtorumbassa.
Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen jätimme lounastauon Ruokohiekalla väliin ja meloimme suoraan upeassa, täysin tyynessä kelissä Pyhäveden selkien yli kohti Pyhäkosken sulkua. Siellä meitä oli vastassa Sanna P. Hän hoisi suluttamisen ja retkiporukka sai rauhassa kajakeissaan ja nauttia elämyksestä.
Sulun jälkeen suuntasimme Miekankosken kahvilaan ansaituille evästauolle (matkaa takana 11,5 km). Eväiden jälkeen nostin dronen ilmaan ja siinä hässäkässä tapahtui reissun dramaattisin takaisku: evääksi ostetut pullat unohtuivat epähuomiossa pöytään tai laiturille! Onneksemme hätä ei ollut tämän näköinen. Heikki pyöräili myöhemmin Teijan kanssa Linkkumylle yöpymispaikkaamme ja toi meille lohdutukseksi iltapalalle tuoreita korvapuusteja!
Matka jatkui Miekkakoskelta kohti jylhää Haukkavuorta. Haukkavuorta lähestyttäessä pääsimme ihastelemaan Sarkalammen kalliomaaluksia kajakista käsin. Perillä söimme eväät upeassa luonnonlaavussa. Jyrkästi kohoava Haukkkavuori muodostaa lipan, jonka alla on nuotiopaikka.
Tauko venyi hieman suunniteltua pidemmäksi, sillä emme yksinkertaisesti malttaneet lähteä heti pois. Kapusimme Haukkavuorelle ihailemaan maisemat, uimme ja rohkeimmat hyppivät puun liaanista suoraan virkistävään järviveteen!
Yöpymispaikkaamme Linkkumyllylle saavuimme noin kello seitsemän maissa, ja suuntasimme suoraan Taavin vanhan rantasaunan löylyihin. Isäntäpariskunta Ari ja Leila ottivat meidät lämpimästi vastaan. Löylyjen ja uinnin jälkeen kokoonnuimme iltanuotiolle makkaranpaistoon, ja Ari liittyi seuraamme ja kertoi kiehtovia tarinoita myllytilan historiasta.
Lauantaiaamu alkoi Linkkumyllyllä todellisella luontoelämyksellä. Istuessamme Leilan tekemällä aamupalalla, meitä kävi ovelta kurkkimassa utelias kärppä.
Aamupalan ja pienten elämyshetkien jälkeen kajakit suunnattiin kohti Voikoskea. Siellä meitä odotti 700 metrin pituinen kanto-osuus. Sanna P oli jälleen ollut askeleen edellä ja käynyt viemässä kajakkikärryn valmiiksi reitin oikeaan päähän. Mukana oli myös ilahduttava tsemppiviesti!
Puolenpäivän aikaan saavuimme Hillosenselälle ja päätimme nauttia lounaan Orimammen majalla ravintolan noutopöydästä. Hieman meitä kieltämättä nolotti astella sisään ravintolaan hikisissä melontakamppeissa ja crocseissa – varsinkin kun tarjolla oli niinkin hienostunutta "retkievästä" kuin kaviaaria! No, nälkä lähti ja matka jatkui kohti Repoveden kansallispuistoa. Päivä oli kuuma, joten pidimme kahvi- ja uintitauon Karhuniemen retkisatamassa.
Iltapäivällä saavuimme lopulta yöpymispaikkaamme Kuutinkämpälle Repoveden kansallispuiston alueelle. Heikki suppaili meitä Kuutinkämpältä vastaan. Kuumasta kelistä johtuen teimme peliliikkeen ja jätimme lauantai-illan saunomisen väliin ja siirsimme sen seuraavaan aamuun, jotta kämppä ei kuumenisi liikaa nukkumista ajatellen. Heikki ja Hannu päättivät pelata varman päälle ja nukkuivat mieluummin ulkona raikkaassa ilmassa muiden majoittuessa sisälle.
Ennen iltapalaa lähdimme reilun neljän kilometrin patikointireissulle. Ensin kapusimme Mustalamminvuoren näkötornille maisemia ihailemaan ja siitä jatkoimme katsomaan Olhavan legendaarisia kiipeilykallioita. Repovedellä riitti vilskettä: vesillä näkyi suppailijoita ja melojia, poluilla patikoijia, kallioilla kiipeilijöitä sekä jopa Swimrun-harrastajia, joiden kanssa jäimme vaihtamaan kuulumisia. Ilta huipentui upeaan luontoelämykseen, kun saimme seurata kaakkureiden iltalentoa Olhavanlammella.
Iltapalan jälkeen teimme lyhyen iltamelonnan ja kävimme ihmettelemässä Kuutinkanavaa sekä Kutinlahden pohjoisreunan kalliosortumaa. Upean akustiikan takia täällä järjestetään myös konsertteja, jolloin esiintyjät ovat lahden pohjoispuolella olevalla kallion sortumalla ja yleisö etelärannan katsomossa.
Sunnuntai: Tyyni selkä, rämejoki, riippusilta ja ansaittu päätöslounas
Päivän melontamatka: osalla lyhyempi siirtymä, osalla n. 16 km
Sunnuntaiaamu aloitettiin yhteisen aamupalan ja aamusaunan merkeissä. Vesille päästiin klo 9.30 tyynessä säässä. Lapinsalmen riippusillan kohdalla ryhmämme jakautui kahteen osaan ryhmän toiveiden mukaan: Hannu, Sami ja Heikki meloivat lyhyemmän pätkän suoraan Lapinsalmelle, kun taas Anna, Sanna ja Jussi lähtivät seikkailemaan Tihvetjärvelle.
Meloimme Tihvetjärveltä käsin upealle ja suojaisalle Hirvenpäänjoelle aivan armeijan harjoitusalueen rajalle saakka. Joki kiemurtelee kauniisti halki rämesuon Tihvetjärveltä Luujärvelle. Keli oli uskomattoman tyyni. Joella koimme upean hetken, kun vedessä souteleva joutsen päästi meidät aivan lähietäisyydelle ihmettelemään, ennen kuin se nousi siivet rytmikkäästi läiskien ilmaan.
Joelta meloimme takaisin Lapinsalmen riippusillalle. Lennätin vielä kerran dronea ikuistaen ikoniset maisemat ja sillan ylhäältä käsin. Kello kahden aikaan Heikki kurvasi paikalle trailerin kanssa, nostimme kajakit kyytiin ja suuntasimme takaisin kohti Mikkeliä. Kotimatkalla poikkesimme vielä nelistään Mäntyharjun Kurkiniemeen lounaalle ja kertaamassa viikonlopun parhaita paloja.
Kysyttäessä retkeläisiltä kohokohtia, tiivisti Jussi reissun tunnelman loistavasti:
"Reissun parasta antia olivat ehdottomasti täysin tyynet vedet ja puolipilvisen taivaan upeat heijastukset veden pinnasta. Loistavat yöpymispaikat, liaanihypyt, erinomaiset eväät sekä ennen kaikkea asiansa osaava ja äärimmäisen mukava seura tekivät viikonlopusta unohtumattoman. Repoveden kokeminen vesitse oli elämys."
Lämmin kiitos koko porukalle tästä upeasta retkestä!
Kirjoittaja: Anna Haapalainen
Kuvat Anna Haapalainen, Sanna Paasonen (2.1 ja 2.2), Jussi Haapalainen (13)