Mikkelin Melojat ry - MiMe

Historia

JOHDANTO
 
Elokuun 17 pnä 1905 perustettiin Mikkelin Pursiseura. Ensimmäisenä kesänä seura hankki mm. viisi yksikkökanoottia. Vuonna 1906 pidettiin uimanäytöksen yhteydessä soutuvene- ja kanoottikilpailut. Seuraavana kesänä järjestettiin samantapaisia kilpailuja useampiakin.
 
Mikkelin  Palkovenesoutajat perustettiin 18.6.1926. Sääntöjen tärkeimpänä pykälänä mainittiin, että ”seuran jäseneksi pääsee jokainen, joka omistaa palkoveneen”. Tämä pykälä velvoitti mukaantulijoita rakentamaan uusia aluksia. Jo seuraavana kesänä tehtiin aika pitkiä matkoja, jopa Viipuriin saakka. Syksyllä annettiin maksuttomia näytöksiä, jolloin käytettiin värillisiä lyhtyjä aluksissa. Pyramideja tehtiin yhdistämällä kaksi palkovenettä ja niitä valaistiin raketein.
 
Mikkelin Palkovenesoutajain toverihenki oli ehyt ja unohtumaton. Seuran toiminta antoikin kipinän Laukka-Kalari ”Kanoottikirjan”  syntymiselle. Kirjoittajat olivat mikkeliläisiä ja olivat viettäneet poikavuotensa täällä. Mukana olleista henkilöistä mainittakoon J. Vitikainen, E. Räsänen, S. Korhonen, T. Hokkanen, R. Holopainen ja J. Schmidt.
 
Kilpailutoiminta oli vähäistä ja kilpailtavat matkat 100 ja 1000 metriä. Jäsentenväliset kilpailut pidettiin marraskuun 6 pnä 1927 veturitallin lahdella ja vertailun vuoksi mainittakoon, että J. Vitikainen voitti 1000 m ajalla 7.13.
 
Seuran jäsenmäärä ei ollut kovin suuri, mutta harrastus sitäkin innokkaampaa. Pääasiallisena toimintana olivat retkeilyt. Ajan myötä jäsenluku pieneni ja toiminta supistui. Silti melaveneiden rakentaminen jatkui vuosi vuodelta. Mikkelin Pursiseura suosi melontaakin järjestäen kilpailuja ja niinpä melojat kuuluivat sittemmin Mikkelin Pursiseuraan. Kilpailujen lähtö- ja tulopaikkana oli Pursiseuran laituri Rauhaniemen kärjessä, ja rata kiersi Lamposaaren ympäri.
 
Rimoista rakennetut ja kankaalla päällystetyt palkoveneet kärsivät huomattavia vaurioita ollessaan avotaivaan alla, sekä ilmastollisista syistä että ilkivallan takia. Aluksien sivut oli monesti viilletty puukolla puhki. Tämä tuli omistajille kalliiksi ja herätti ajatuksen oman seuran perustamisesta. Jo keväällä 1931 keskusteltiin asiasta, mutta vasta vuonna 1933 ryhdyttiin tuumasta toimeen.
 
MIIKELIN MELOJIEN PERUSTAMINEN
 
”Mikkelin Melojain vuosikertomus vuodelta 1933.
 
Seuran perustaminen tapahtui Tanskasen kahvilassa helmikuun 21 pnä v. 1933. Perustajina olivat:: J. Vitikainen, S. Wall, S. Korhonen, U. Valjakka, T. Hokkanen, Hj. Schmidt, V. Nykänen, N. Korsimaa, H. Kovanen, P. Hokkanen, E. Matilainen, E. Vitikainen, R. Rahikainen, J. Kalima, V. Komppa, V. Lampinen sekä T. Tanskanen.
 
Seuran puheenjohtajaksi ja ylimelamieheksi valittiin J. Vitikainen, sihteeriksi Hj. Schmidt, rahastonhoitajaksi N. Korsimaa, mainosmestariksi S. Korhonen ja E. Matilainen, joille kuuluu myös talouden hoito, tilien tarkastajiksi V. Komppa ja H. Kovanen. Johtokuntaan kuuluu lisäksi T. Tanskanen. Päätettiin liittyä Suomen Kanootti Liittoon.
 
Seuran yleisessä kokouksessa maaliskuun 24 pnä päätettiin seuran nimeksi Mikkelin Melojat.”
 
Seuran sääntöjen 1 § mainitaan, että tarkoituksena on järjestämällä käytännöllisiä harjoitusmahdollisuuksia ja toimeenpanemalla kilpailuja, edistää jäsentensä ruumiillista kuntoa ja terveyttä sekä herättää ja ylläpitää heissä ja suomalaisissa yleensä harrastusta melonta- ja soutu-urheiluun sekä kanoottipurjehdukseen.
 
Seuran toiminta alkoi reippaasti. Kanoottivaja suunniteltiin ja se rakennettiin kesän aikana talkoilla satamaan. Elokuun 28 pnä järjestettiin kanoottivajan vihkiäiset ja melontakilpailut. Kilpailuihin osallistui 22 melojaa. Paikkoja uudessa vajassa oli 50 kanootille. Kanoottikantaa suunniteltiin lisättäväksi ja laatua parannettavaksi. Lautakanootit alkoivat pikku hiljaa syrjäyttää rimakanootit. Tarvikkeita hankittiin yhteistilauksilla. Oksatonta honkaa olevat kanoottilaudat hankittiin Suojärveltä. Kanoottien pohjat tehtiin laudoista, jotka niitattiin kaariin kupariniiteillä. Sitten vedettiin kangas päälle. Kannet olivat pelkästään kankaasta. Lopuksi kanootit maalattiin. Lentokonevaneria jouduttiin myös hankkimaan muualta. Puuseppä Sulo Wall oli samalla kanoottimestari ja hänen verstaassaan viipyikin useita oppipoikia monesti myöhään iltaan.
 
Talvella valmistauduttiin tulevaa melontakautta varten huolella ja monin eri tavoin. Torstai-iltaisin voimisteltiin kuulovammaisten koulun voimistelusalissa. Ohjelma oli sellainen, ettei sitä mies kuivana läpäissyt. Sinne tuotiin myös kanootin osaa esittävä laatikko, johon oli kiinnitetty jousilla melake. Tällä kehitettiin melontaa. Hiihtokilpailuja järjestettiin. Melontaradat mitattiin talvella tulevaa melontakautta varten. Vuodet vierivät melonnan merkeissä ja jäsenmäärä lisääntyi.
 
Vuoteen 1935 tultaessa oli jäsenmäärä jo niin suuri, että kanoottivajan laajentaminen kävi ajankohtaiseksi. Aikaisin keväällä hankittiin tarpeita ja ryhdyttiin rakennustoimiin. Pohja ja kehikko annettiin urakalla tehtäväksi. Urakkasumma oli 350 markkaa. Laudoitus suoritettiin talkoilla.
 
Vajan laajennuksen yhteydessä tehtiin kaappi jokaista kanoottipaikkaa kohden. Laajennuksen kautta saatiin 30 kanoottipaikkaa lisää eli yhteensä 80 paikkaa. Vaja sijaitsi kaupungin satama-alueella, jossa vesi oli likaista ja aiheutti paljon haittaa. Kaupungin viemäri laski sinne.
 
Seuralle tilattiin lippu ja 75 kappaletta kanoottiviirejä. Talvella Oldermanin hiihtojen radioselostuksen yhteydessä johtaja J.A. Hari luetteli eri urheiluseuroja Mikkelistä, mainiten mm. Mikkelin Melojat.
 
Jäsenmäärä oli 94 ja se oli vuoden aikana noussut 33 uudella jäsenellä. Kanoottilautoja tilattiin ja niistä valmistui 20 uutta kanoottia.
 
Seuran jäsenet olivat tähän mennessä jo meloneet tuhansia kilometrejä, suorittaen matkoja mm. Mikkeli – Viipuri – Mikkeli, Mikkeli – Savonlinna ja Mikkeli – Kuopio ym. lyhyempiä ja pitempiä retkiä. Myös Puulalla ja muissa vesistöissä retkeiltiin.
 
Vuonna 1935 oli melojilla juhannusjuhlat Lamposaaressa ja yleisöä oli runsaasti. Insinööri E. Saraoja Liitosta esitelmöi ja suoritti eskimopyörähdyksiä, jolloin myös omat melojat oppivat kyseisen tempun. Myös Ape Janhunen, Lapin koskien meloja, oli esitelmöimässä. Mikkelin Melojat olivat vahvassa kunnossa melonnassa ja kilpailivat toisten seurojen kanssa. Veikko Lampinen edusti seuraa monissa kilpailuissa. Hän meloi mm. Näsijärven vesistömestaruudet 1000 ja 10 000 metrillä. Veikko voitti myös Saimaan vesistömestaruuden. Jäsenmäärä oli kohonnut jo yli sadan ja vaja oli kanootteja täynnä.
 
Vuonna 1936 toiminta jatkui vireänä entiseen tyyliin kilpailujen ja retkeilyjen merkeissä. Pronssisen melojamerkin suoritti 16 jäsentä. Veikko Lampinen voitti jälleen Saimaan vesistömestaruuden. Hän oli myös Viipurin ympärimelonnan yllätysvoittaja. SM-kilpailujen 10 000 metrillä hän oli 7:s.
 
Vuoden loppupuolella seura osti Pursiseuran omistaman Taneliniemen kiinteistöineen sekä irtaimistoineen 105 000 markan hinnasta. Seura omisti tämän jälkeen höyrylaivan, joka välitti edelleen paikallisliikennettä, sekä paviljongin pianoineen. Paviljongin nimi muutettiin Melamajaksi, samoin laivan nimi. Keväällä 1937 kunnostettiin kiinteistöä ja laivaa sekä valmistauduttiin kesätoimintaan. Melamajalla järjestettiin tanssiaisia ja tilaisuuksia runsaasti, joten taloudellinen tilanne oli hyvä ja toimintaa uskallettiin edelleen kehittää. 
 
Suomen mestaruusmelonnat pidettiin Mikkelissä 24.-25.7.1937, ensimmäistä kertaa maaseutupaikkakunnalla. Kilpailut onnistuivat hyvin järjestelyiltään ja seuramme sai tunnustusta liiton taholta sekä SM-melontojen osanottajilta. Radat olivat Lamposaaren selällä paviljonki Melamajan edustalla. 10 000 metrin yksikkömatkalla saavutettiin uusi Suomen ennätyskin B. Johanssonin DK melomana. Aika oli 49.35,4. Mikkelin Lampinen oli tällä matkalla viides ajalla 51.34,5 sekä mikkeliläiset  Uuno Mäkeläinen 14:s ja Reino Hokkanen 17:s. Kaksikkojen 10 000 metrille osallistui neljä kanoottia ja kolmanneksi tulivat Mikkelin E. ja V. Pylvänäinen ajalla 51.05,5. Yksikköjen 1000 metrillä oli MiMen Veikko Lampinen 7., Mäkeläinen 11., Wall 12. ja V. Pylvänäinen 14:s. Kaksikkojen 1000 metrillä olivat MiMen E. ja V. Pylvänäinen toisena ajalla 5.08,4.
 
Vuonna 1938 Melamajalle järjestettiin mm. 19.-26.6. kanootti- ja retkeilynäyttely, joka sai laajan yleisön tunnustuksen. Vuoden 1938 aikana ei seuran monivaiheinen taloudellinen toiminta onnistunutkaan ja Melamajasta luovuttiin 2.2.1939
 
Vuonna 1939 seura järjesti kansalliset kilpailut, joissa oli samalla kaupunkiottelu Lappeenranta – Mikkeli. Mikkeli voitti ottelun 35 – 33. Ukonselän Linnavuoren rannalta vuokratulle tontille rakennettiin vaatimaton retkeilymaja, jonka vihkiminen tapahtui 18.6.1939. Kaupungista oli melontamatkaa majalle 10 kilometriä. Linnavuoren alueen omistaja, Iivari Matilainen, suhtautui melojiin erittäin suopeasti ja oli usein mukana poikien seurana iltanuotioilla sekä avusti heitä anteliaasti.
 
Kansamme joutui myöhäissyksyllä lähettämään miehiään sotatoimiin Karjalaan. Sota päätti monen melojankin elämän taipaleen.
 
Vuonna 1940 oli kaupunkiottelu Lappeenrantaa vastaan, jonka Mikkeli voitti 47 – 43. Satamassa oleva vaja rappeutui ja satama-altaan vesi likaantui entisestään. Melojat anoivat kaupungilta, että vaja saataisiin siirtää ja rakentaa uudelleen Kattilanlahden rannalle, samalle paikalle, jolle nahkuri Mielu oli perustanut nahkatehtaan vuonna 1856.
 
Vuonna 1941 ryhdyttiin toimenpiteisiin vajan siirtämiseksi ja se annettiin urakalla koottavaksi. Mutta sodan sytyttyä jälleen vaja jäi keskeneräiseksi, joten se rappeutui entistä nopeammin. Kanoottikanta heikkeni eikä uusia rakennettu tarvikkeiden puutteen ja kalleuden takia.
 
Vuonna 1947 toiminta virkistyi ja uutta vajaa ryhdyttiin suunnittelemaan. Vuonna 1949 suunnitelmat olivat kiteytyneet ja keväällä 1950 alettiin rakentamaan. Piirustukset laati rakennusmestari Osmo Korhonen ja kaupungilta saadun asianmukaisen vahvistuksen jälkeen se annettiin urakalla rakennettavaksi.
 
Kevätkesällä vaja otettiin käyttöön. Vaikka hankinnat oli onnistuttu suorittamaan verraten halvoin hinnoin, oli seuralla melkoinen velkataakka. Mikkelin Säästöpankki ja yksityiset seuran jäsenet olivat rahoittaneet yrityksen.
 
Uusi kanoottivaja nimettiin Melapirtiksi, jossa kaupunginhallituksen luvalla ja toisten urheiluseurojen kanssa järjestettiin yleisiä tanssiaisia. Syksyn tullen jäi seuralle vielä huomattavat velat. Varsinainen melonta jäi vähäisemmäksi, mutta kansalliset melonnat järjestettiin silti sekä kanoottiretkiä. Vuoden vaihteessa ei taloudellinen tilanne ollut mitenkään lupaava. Kaupungilta pyydettiin osittaista rahoitusta, mutta ne toiveet raukesivat.
 
Eräänä keväisenä päivänä vuonna 1951 kaupunkimme hallitus kävi tutustumassa paikan päällä Melapirttiin, minkä jälkeen se piti kokouksen, jossa meille myönnettiin täysi toimintavapaus rakennuskustannusten peittämiseksi tulevana kesänä. Suunnitelma oli valmis ja heti kun sääolosuhteet sallivat, oli Melapirtillä tanssiaiset ja niin jatkui koko kesän. Talous koheni ja vaja saatiin velattomaksi. Melapirtin alue, jolla oli myös lentopallokenttä, erotettiin melojien käyttöön.
 
Vuosina, jolloin Melapirttiä suunniteltiin ja rakennettiin, oli seuran johtokunnassa puheenjohtajana Uuno Valjakka, sihteerinä Viljo Kaipainen, rahastonhoitajana Reino Holopainen ja muina jäseninä Erkki Olkkonen, Reino Hokkanen, Uuno Mäkeläinen ja Yrjö Hämäläinen.
 
Seuran jäsenmäärä oli 56. Piirimestaruus- ja kansallisia kilpailuja pidettiin Lamposaaren selällä sekä jäsentenvälisiä Kattilanlahdella Melapirtin edustalla.
 
Vuonna 1952 talvella mitattiin melontaradat Pitkäjärvelle, koska Lamposaaren selällä moottoriveneet  häiritsivät melontoja. Pitkäjärvellä pidettiin tämän jälkeen melontoja.
 
Uuden Melapirtin ansiosta alkoi toiminta vilkastua. Uusia kilpakanootteja tuotettiin liiton kautta Tanskasta.
 
Jäsenmäärä kasvoi ja Linnavuoren retkimaja kävi ahtaaksi, varsinkin sadesäällä. Tarvittiin suurempi maja, joten seura osti Hiirolan suolta vanhan parakin, joka purettiin talkoilla ja kuljetettiin kuorma-autoilla Siikasalmeen, josta hevoskyydillä jäitse Linnavuoren rantaan. Täällä parakki pystytettiin ja se valmistui jo samana kesänä. Näin oli Linnamajalla tilaa sadesäällä kuivatella kastuneita vaatteita ja lämmitellä takkatulen äärellä. Entinen pieni maja muutettiin rantasaunaksi. Majan rakennuspuuhissa oli mukana 20 – 30 innokasta melojaa ja kaikki työt tehtiin talkoilla.
 
Lappeenrantalaisten Saimaan Melojien kanssa pidettiin yhteinen retkileiri Suur-Saimaan Hietasaaressa.
 
Vuosi 1952 oli myös Suomen melonnan olympiakultavuosi ja saman vuoden syksyllä tulivat tuoreet olympiakultameloja Thorvald Strömberg ja pronssimeloja Olavi Ojanperä Mikkeliin järjestetyille melontakursseille neuvomaan ja opastamaan melontaa ja kilpamelojan harjoitussysteemejä. Näillä kursseilla oli 25 osanottajaa. Vuosi oli muutenkin vilkas; melojan retki- ja kilpamerkkejä suoritettiin 18. Melontaretkiä tehtiin Mikkelistä Lappeenrantaan ja takaisin sekä Mikkeli – Savonlinna – Kuopio. Seuran melojien meloma kilometrimäärä oli 14 665.
 
Melapirttimme oli vuokrattuna Mikkelin Urheilutalosäätiölle kolmena iltana viikossa, joka järjesti siellä tanssiaisia koko kesän ajan. Omia tanssiaisia oli kolme kertaa. Ravintolan ja vaatesäilön hoidosta vastasi seuramme, samoin äänilevyjen soitosta. Kanootteja Melapirtillä oli 48 ja ne nostettiin ulos tanssiaisten ajaksi.
 
Vuonna 1953 seura järjesti Suomen mestaruusmelontakilpailut Pitkäjärvellä. Seuran toimihenkilöiltä työtä ja ponnistelua vaatineet kilpailut onnistuivat hyvin. Näissä SM-melonnoissa oli mukana seuran omiakin melojia ja jo mitalien tuntumassa. Paavo Aalto oli K-1 500 metrillä neljäs ja sai tunnustukseksi kisojen yllätysmelojan palkinnon. Pentti Rauta-aho oli kanadalaiskanoottien tonnilla ja kympillä kuudes. K-1 kympillä Veikko Salmela oli viides, Yrjö Hämäläinen 12. ja Paavo Aalto 15:s. K-2 pari Juhani Sihvonen – Pentti Koivula olivat 500 metrillä 9. ja 1000 metrillä 7:s. Samana kesänä osallistuivat seuran melojat jo muuallakin Suomessa pidettyihin kansallisiin melontakilpailuihin ollen niissä palkintosijoilla. Jäsenluku nousi toiselle sadalle. Melojan ja retkeilijän merkkejä suoritettiin huomattava määrä eli 28, joista peräti kahdeksan oli valiomerkkiä, Kesän melontakilometrimäärä oli ennätykselliset 18 465 kilometriä. Toiminta oli koko kesän vilkasta ja tuloksellista, niinpä Kanoottiliiton seuratoimintakilpailussa voitto tuli Mikkeliin.
 
Mikkelin Urheilutalosäätiö perustettiin 1952, johon melojatkin ryhtyivät osakkaaksi ja seuraavana vuonna valmistui Mikkelin Urheilutalo. Melojien Uuno Valjakka toimi Urheilutalosäätiön puheenjohtajana sen perustamisesta lähtien vuoteen 1988.
 
Vuonna 1954 toiminta jatkui pirteästi ja kilpamelojat harjoittelivat jo kevättalvesta avantomelontaa. Talvella oli Urheilutalolla voimistelu- ja koripalloiltoja, joissa jäsenet olivat runsaslukuisesti mukana. Nuorten SM-melonnoissa yltivät seuran melojat jo mitaleille, kun Timo Laitinen ja Pekka Kuntonen saavuttivat pronssia kaksikolla. Miesten C-1 10 000 metrillä Pentti Rauta-aho oli hopealla, kajakkinelikkojen 1000 metrillä saavutti kvartetti Paavo Aalto – Pentti Koivula –Yrjö Hämäläinen – Veikko Salmela pronssia. Nelikkokisa oli ensimmäinen SM-kisa Suomessa ja se pidettiin Marjaniemessä Helsingissä. Tunnustuksena seura sai käyttöönsä liiton kajakkinelikon. Niitä oli tuolloin Suomessa vain kaksi.
 
Seura järjesti laajan kanootti- ja retkeilyvälinenäyttelyn Urheilutalolla. Näinä vuosina olivat seuran kärkimelojat mukana liiton valmennusleireillä ja olympiavalmennuksessa.
 
1950-luvun puolivälissä Mikkelissä toimi usean vuoden ajan seuran jäsenten, Erkki ja Pentti Rauta-ahon sekä Rainer Nenosen, omistama kanoottiveistämö. Veistämö valmisti prässäysmenetelmällä viilusta useita satoja kilpailu- ja retkeilykanootteja ympäri Suomea.
 
Vuonna 1956 oli Veikko Salmela liiton olympiavalmennuksessa ja vuonna 1957 hän oli mukana Suomen K-4 joukkueessa Moskovan kansainvälisissä melonnoissa. 10 000 metrin matkalla nelikko sijoittui viidenneksi.
 
Vuonna 1958 seura sai historiansa ensimmäisen nuorten Suomen mestaruuden, jonka saavutti Aune Janhunen 17-vuotiaiden tyttöjen K-1 250 metrillä. Samana vuonna seuralla oli kansainvälinen melontaretki, johon osallistui mm. kuusi amerikkalaista melojaa. Seuran retkeilymajalla on vieraillut myös uusseelantilaisia, hollantilaisia ja englantilaisia retkeilijöitä
 
Vuonna 1959 saavutti Aune Janhunen kultaa ja hopeaa tyttöjen 250 metrin matkoilla ja hopeaa naisten K-2  500 metrillä (parina oli HKK:n Kraemer).
 
Seuran vuokraama retkeilymajan alue lunastettiin ja lainhuudatettiin seuran omistukseen. Näinä vuosina oli seuran tulolähteenä tanssiaiset, joita järjestettiin Mikkelin Urheilutalosäätiön omistamalla Hiihtomäen paviljongilla. Vuodesta 1960 lähtien kiinnitettiin erityistä huomiota seuran nuorisotoimintaan ja laadittiin nuorten toimintakilpailun säännöt. Kilpailussa jaetaan joka vuosi palkinnot parhaille.
 
Seuran jäsenluku oli 82.
 
Pursiseuran järjestämissä ”Saimaa kutsuu” -venenäyttelyissä oli melojilla oma näyttelyosastonsa useana keväänä.
 
Vuonna 1960 tuli nuorten Suomen mestaruuksia Aune Janhuselle yksiköllä ja toinen Aunelle ja Kirsti Pulkkiselle kaksikolla. Miesten nelikkojen kympillä tuli hopeaa sekamiehistöllä Veikko Salmela - Timo Laitinen MiMe ja Yrjö Hämäläinen – Kalevi Vuorio VeSa, Lahti.
 
Aune Janhunen oli liiton olympiavalmennuksessa.
 
Vuonna 1961 pidettiin seuran majalla viikon mittainen piirin melontaleiri, jossa oli 30 osallistujaa. Melontaottelun Lahti – Mikkeli voitti Lahti 30 – 21. Nuorten Suomen mestaruuden meloivat Aune Kiiskinen (Janhunen) – Kirsti Pulkkinen tyttöjen K-2  250 metrillä ja sama pari hopeaa naisten 500 metrillä. Miesten K-2  10 000 metrillä meloivat Veikko Salmela – Pentti Koivula SM-pronssia.
 
Talvisin järjestettiin yhteisiä hiihtoretkiä seuran majalle ja kevätjäillä pilkkiongintakilpailuja jäsenille.
 
Vuonna 1962 keräsivät piirin melojien hiihtomestaruuskilpailut 40 osallistujaa Mikkeliin.
Piirileiri pidettiin seuran majalla, jossa oli mukana 35 nuorta melojaa. Leirin jälkeen järjestettiin pm-melonnat ja kaupunkiottelu Lahti (31) – Mikkeli (17). SM-melonnoissa yltivät pronssille naisten K-2  500 metrillä Kirsti Pulkkinen – Eija Koinsaari.
 
Vuonna 1963 oli seuralla jälleen rakennushanke. Tällä kertaa nousi uusi sauna melojien retkeilymajan alueelle Ukonselän rannalle. Entinen sauna, joka oli aikaisemmin palvellut majana, siirrettiin puuliiterin virkaan.
 
SM-pronssia saavuttivat nuorten K-2  2500 metrillä Kari Lohko – Martti Lång. Seuran nuorisotoiminta oli vilkasta ja jäsentenvälisiä kilpailuja pidettiin.
 
Melapirtillä on kesäisin vietetty ”Melontaviikkoa”, jolloin on esitelty melontaa ja annettu neuvontaa.
 
Vuonna 1967 seura voitti Kanoottiliiton seurojen välisen 5 x 5 km viestihiihtomestaruuden. Seuran melojat kuljettivat Suomen Suur-Kisa kuntoviestiä Visulahdesta satamaan 11 kanootin laivueena. Satamaan tulo ja viestin luovutus filmattiin ja esitettiin Suomen televisiossa.
 
SM-hopeaa meloivat nuorten viestissä Martti Lång – Yrjö Karttunen – Pauli Korpelainen – Paavo Korpelainen sekä ikämiesten hopeaa Pentti Rauta-aho C-1  500 metrillä. Ensimmäisen poikien nuorten Suomen mestaruuden saavuttivat Pauli Korpelainen – Risto Mikkonen 18-vuotiaiden poikien K-2  2500 metrillä. Sinä kesänä harjoiteltiin ahkerasti ja jäsentenvälisissä kilpailuissa lähtölippu heilahti 142 kertaa. Seuran mestaruuskilpailuihin osallistui 21 melojaa.
 
Kesällä 1968 menestyivät seuran nuoret melojat edelleen. SM-kultaa nuorissa meloivat Hannu Kojo – Ilpo Karttunen K-2  2500 metrillä sekä sama pari pronssia 250 metrillä. Seija Väisänen – Anna-Liisa Mäkeläinen meloivat pronssia tyttöjen K-2  250 metrillä. Hannu Kojo osallistui nuorten Pohjoismaisiin mestaruusmelontoihin.
 
Seuran retkimelojat osallistuivat näinä vuosina Lapin kanoottiretkiin. Ne olivat todellisia eräretkiä jännittävine koskenlaskuineen ja arktisine olosuhteineen. Näillä retkillä käytettiin saksalaisia koottavia nk. laskokanootteja, joita oli helppo paikata. Iijoki Kuusamosta Ouluun, Ivalojoki – Inarijärvi, Riesto -  Luiro, Kemijoki – Rovaniemi sekä Kilpisjärvi – Muonionjoki – Tornionjoki ja Lemmenjoki ovat pärskeillään virkistäneet seuran melojien kasvoja.
 
Jokakesäisiä kotiseuturetkiä on merkitty seuran melontapäiväkirjaan 60-luvulla. Louhivesi, Kotkakallio ja Vuolteen kanava olivat vetävimpiä retkikohteita. Suosittuja olivat myös Pistohiekka ja Savonlinna sekä Saimaan kanavan alku. Eikä sovi unohtaa niitä lukuisia melontajuhannuksia ja muita retkiä seuran majalle Ukonselän rannalle.
 
Vuonna 1969 saavuttivat seuran melojat nuorten SM-melonnoissa yhden kullan, kaksi hopeaa ja yhden pronssin. Kultapojat olivat Hannu Kojo – Eero Hynninen K-2  2500 metrillä ja hopeaa Hannu Kojo – Ilpo Karttunen K-2  5000 metrillä ja K-4 joukkue Kojo – Hynninen – Karttunen – Risto Mikkonen sekä pronssia K-2  500 metrillä Kojo – Karttunen.
Seuran melojat osallistuivat myös piirimestaruus- ja kansallisiin melontoihin ollen niissä aina palkintosijoilla.
 
Vuonna 1970 oli kilpamelonta näkyvintä seuran toiminnassa ja saavutukset kasvoivat. Nuorten SM-melontojen mitalisaalis oli neljä mestaruutta, kolme hopeaa ja neljä pronssia.
Mitalimelojat olivat Hannu Kojo, Eero Hynninen, Ilpo Karttunen, Markku Jantunen ja Olli Järveläinen. Kaksikkopari Kojo-Hynninen meloi kolme mestaruutta. Kojo oli myös mestari poikien K-1  500 metrillä. Nuorten joukkue meloi hopealle viestissä ja nelikolla toiseksi joukkueella Hannu Kojo, Ilpo Karttunen, Markku Jantunen ja Eero Hynninen. Hannu Kojo meloi toiseksi nuorten K-1  5000 metrillä, pronssilla hän oli nuorten K-1 500 metrillä ja K-2 500 metrillä parinaan Ilpo Karttunen. Kaksikkopari Markku Jantunen – Olli Järveläinen oli kaksi kertaa pronssilla. Hannu Kojo oli mukana nuorten Pohjoismaisissa mestaruusmelonnoissa ja Suomen viestijoukkueessa hän oli hopealla ja K-4 joukkueessa pronssilla. K-1 5000 metrillä sijoitus oli neljäs.
 
Vuonna 1971 seura vuokrasi liitolta kajakkinelikon kymmeneksi vuodeksi koulutus- ja kilpailukäyttöön.
 
Hannu Kojo edusti Suomea nuorten EM-kilpailuissa. Hannu meloi kaksikolla Lahden Reijo Rauhalan kanssa ja menestyksenä oli neljäs tila K-2  500 metrillä uudella SE-ajalla 1.46,1.
 
Kesän aikana seuran kaksikkopari Kojo – Hynninen meloivat uuden SE:n K-2  5000 metrillä ajalla 20.40,8.
Mitalisaalis nuorten SM-melonnoissa oli jälleen innostava: kuusi Suomen mestaruutta, neljä hopeaa ja kolme pronssia. Tämä tarmokas neljän iskujoukkue oli Hannu Kojo, Eero Hynninen, Markku Jantunen ja Olli Järveläinen.
He olivat useana vuotena liiton valmennusleireillä.
Näinä vuosina seuran toiminta keskittyi kilpamelontaan ja saavutukset vain paranivat vuosi vuodelta.
 
Vuonna 1972 melontakausi alkoi kilpamelojien osalta jo maaliskuun 26 pnä Läsäkoskella, jossa harjoiteltiin toukokuun alkuun asti, jolloin jäät lähtivät Kattilanlahdelta.
Toimintakauden saavutukset olivat loistavia: seuran melojat kiisivät SM- melonnoissa kymmeneen mestaruuteen (kaikki poikien kajakkimatkoilla), lisäksi nuorten ja miesten lajeissa tuli neljä hopeaa ja kahdeksan pronssia. Mitalijoukkue oli rutinoituneita melojia Kojo, Hynninen, Jantunen, Järveläinen, Ilpo Karttunen ja Pauli Korpelainen. SM-kilpailujen seuramestaruuskisassa MiMe oli toinen jääden voitosta vain neljä pistettä.
 
Nuorten Pohjoismaisissa kilpailuissa Oslossa olivat Markku Jantunen ja Olli Järveläinen Suomen viestijoukkueessa pronssilla.
 
Kesäisin melontaradat merkittiin poijuilla Kattilanlahdelle Melapirtin edustalle. Talviharjoitteluun sisältyi hiihto ja palloilusalivuorot sekä entistä tiiviimmin painonnosto. Mikkelin Uimahallissa otettiin käyttöön yksinkertainen melontalaite, jonka avulla melojat pystyivät säilyttämään tuntuman melontaan talvikautena.
 
Vuonna 1973 seuran 40 toimintavuotena seuran melojat Hannu Kojo – Eero Hynninen savuttivat ensimmäisen miesten sarjan Suomen mestaruuden, joka tuli K-2 10 000 metrillä.
 
Suomen mestaruuksia tuli yhteensä kahdeksan ja mestarimelojat olivat:
 
K-1  5000 m p 20 v         Markku Jantunen
K-2  500 m  p 20 v          Markku Jantunen – Olli Järveläinen
K-4  500 m p 20 v           Kojo – Järveläinen – Jantunen – Hynninen
K-1  4 x 500 m p 20 v     Kojo – Järveläinen – Jantunen – Hynninen
        viesti
K-2  5000 m                     Eero Hynninen – Markku Jantunen
K-1  500 m p 20 v           Markku Jantunen
K-1  5000 m p 18 v         Olli Järveläinen
K-2  10 000 m miehet    Kojo – Hynninen
 
Lisäksi saatiin seitsemän hopeaa; neljä miesten ja kolme nuorten sarjoissa sekä kolme pronssia; kaksi miesten ja yksi nuorten sarjoissa
 
Edellä mainittujen lisäksi mitaleille ylsivät Ilpo Karttunen ja Seppo Tompuri.
 
Miesten PM-melontoihin osallistui Mikkelistä kolme melojaa. Hannu Kojo oli mukana Suomen K-1  4 x 500 metrin viestijoukkueessa, joka meloi hopeaa. K-2  500 metrillä oli Kojo – Hynninen kuudes. K-1 1000 metrillä sijoittui Markku Jantunen seitsemänneksi.
Nuorten 16-vuotiaiden PM -melonnoissa Ruotsissa oli mukana Seppo Tompuri.
Nuorten 18 v EM- melontoihin Puolassa osallistui Olli Järveläinen. Hän kilpaili myös Saksassa pidetyissä kansainvälisissä melonnoissa.
Tampereen MM-melonnoissa olivat mukana MiMe:n Kojo ja Hynninen. Kojo sijoittui parhaiten K-2 10 000 metrillä seitsemänneksi parinaan VaVe:n Lehtosalo.
 
Vuonna 1974 Hannu Kojo kilpaili tiukasti Ilkka Nummiston kanssa Suomen melontakuninkuudesta. Kansainvälisissä kilpailuissa Kojo menestyi Nummistoa paremmin, vaikka SM-kilpailujen pikamatkalla Nummisto voittikin niukasti mestaruuden.
Puolan kansainvälisissä kilpailuissa Kojo oli K-1 500 metrillä kuudes sekä Suomen K-4 joukkueessa 1000 metrillä neljäs ja 10 000 metrillä kolmas.
 
MM-melonnoissa Hannu Kojo oli K-1  500 metrillä välierässään neljäs, kolmen kymmenyksen päässä loppukilpailupaikasta.
 
SM-kilpailuissa tuli Mikkeliin viisi mestaruutta, viisi hopeaa ja neljä pronssia. Seuramestaruuskilpailussa MiMe oli kolmas 183 pisteellä. Seuran SM-tason melojaksi nousi Jarmo Hokkanen kolmella pronssilla.
Suomen mestarit olivat::
K-2  1000 m                     Hannu Kojo – Eero Hynninen
K-2  10 000 m                  Hannu Kojo – Eero Hynninen
K-2  500 m                       Hannu Kojo – Eero Hynninen
K-1  500 m p 20 v             Olli Järveläinen
K-1  5000 m p 20 v           Olli Järveläinen
 
Seuran nuorten toimintakilpailun voitti Olli Järveläinen.
Mikkelin Urheilutalosäätiön seurojen parhaille jaettavista palkinnoista MiMe:n Eero Hynninen sai arvokkaan hopeapokaalin. Lisäksi palkittiin viisi muuta melojaa.
 
Hannu Kojolle myönnettiin SVUL:n Suur-Savon piirin hopeinen ansiomerkki ja neljä nuorta melojaa sai piirin erikoismitalin. MiMe oli jälleen piirin menestynein seura SM-mitaleihin nähden. Seuraavan vuoden tavoitteena oli mm. kanoottivajan korjaus, josta suunnitelmat ja anomukset oli jo laitettu kaupungille.
 
Vuonna 1975 seuralla oli melojia edustamassa Suomea kuudessa eri maassa kansainvälisissä kilpailuissa. Vuoden kokonaismenestys oli seuramme menestyksellisimpiä. Hannu Kojo saavutti Pohjoismaisen mestaruuden K-1  1000 metrillä, hopeaa K-2  500 metrillä (parina K. Markkanen) ja pronssia K-1  500 metrillä sekä viestijoukkueessa K-1  4 x 500 metrillä.
 
Kojo oli kauden ykkösmeloja Suomessa ja SM-kilpailuista kertovissa lehtiotsikoissa komeili teksti: ”Kuuden Kullan Kojo”, sillä hän voitti miesten kaikki K-1 ja K-2 mestaruudet. K-2 matkoilla oli parina Eero Hynninen. Kojon menestystä täydensi vielä viestissä ja K-4  1000 metrillä saavutetut hopeamitalit.
 
Seppo Tompuri menestyi myös loistavasti SM-kilpailuissa ja saavutti kolme kultaa ja seitsemän hopeaa. SM-kilpailuihin osallistuneet melojat olivat: Hannu Kojo, Eero Hynninen, Olli Järveläinen, Seppo Tompuri, Jarmo Hokkanen ja Jyrki Häyry. Seuramestaruuskilpailuissa MiMe oli kolmas 256 pisteellä.
 
Suomen mestarit olivat:
K-1  500 m                       Hannu Kojo
K-1  1000 m                     Hannu Kojo
K-1  10 000 m                  Hannu Kojo
K-2  500 m                       Hannu Kojo – Eero Hynninen
K-2  1000 m                     Hannu Kojo – Eero Hynninen
K-2  10 000 m    Hannu Kojo – Eero Hynninen
K-1  500 m p 20 v           Olli Järveläinen
K-1  500 m p 18 v           Seppo Tompuri
K-2  500 m p 20 v           Seppo Tompuri – Olli Järveläinen
K-2  5000 m p 20 v         Seppo Tompuri – Olli Järveläinen
 
MiMe saavutti kymmenen kultaa ja viisi hopeaa SM-kisoissa.
 
Hannu Kojo edusti maatamme Mexico Cityssä MM-melonnoissa ja oli nelikolla seitsemäs ja kaksikolla yhdeksäs.
 
MiMe:n melojia oli talviharjoittelussa Italiassa ja leireillä Puolassa. Länsi-Savon urheilumitali luovutettiin Hannu Kojolle.
 
Vuosi 1976
 
Montrealin olympiavuosi oli merkittävin seuramme historiassa, sillä Suomen joukkueessa oli kaksi mikkeliläismelojaa. Hannu Kojo meloi Kari Markkasen (Hki) kanssa K-2  500 metrillä kuudenneksi. Kojo ei päässyt loppukilpailuun K-1  1000 metrillä. Samoin kävi Suomen K-4 joukkueelle, jossa meloi Eero Hynninen.
 
Pohjoismaisissa nuorisomestaruuskilpailuissa Tanskassa Jyrki Häyry meloi mestaruuteen Suomen K-4 kanootissa 500 metrillä.
 
Nuorten PM-kilpailuissa Tampereella Seppo Tompuri meloi kolme kertaa pronssia ja hänet palkittiin Suomen joukkueen parhaana melojana.
 
SM-kilpailujen saalis oli kuusi mestaruutta, kuusi hopeaa ja kolme pronssia. Hannu Kojo voitti jälleen kuusi mestaruutta, kaksi yksiköllä, kaksi nelikolla ja yhden kaksikolla sekä viestissä. SM-kisojen seuramestaruuskilpailuissa MiMe oli jälleen kolmas 202 pisteellä.
 
Suomen mestarit olivat:
K-1  500 m                       Hannu Kojo
K-1  1000 m                     Hannu Kojo
K-4  1000 m                     Hannu Kojo – Seppo Tompuri – Olli Järveläinen –
                Eero Hynninen
K-4  10 000 m    Sama joukkue
K-1  4 x 500 m viesti      Sama joukkue
K-2  500 m                       Hannu Kojo – Eero Hynninen
 
Kansainvälisessä Häme-Regatan K-1  500 metrillä Kojo oli toisena.
 
Vuosi 1977
 
Kansainvälisessä Häne-Regatassa Hannu Kojo oli neljäs 500 ja 1000 metrillä.
Puolan kansainvälisissä kilpailuissa Kojo sijoittui 500 metrillä neljänneksi ja 1000 metrillä viidenneksi.
PM -kisoissa Tanskassa Kojo saavutti hopeaa 500 metrillä.
MM-kilpailuissa Bulgariassa Kojo karsiutui välierässä.
Tallinnan kansainvälisiin kilpailuihin seurastamme osallistuivat  Hannu Kojo, Jyrki Häyry ja Jarmo Hokkanen.
Jyrki Häyry oli Ruotsissa PM -nuorisomaaottelussa ja menestys oli loistava: kaksi joukkuekultaa kaksikolla ja kaksikolla hopeaa ja pronssia. Junioreiden EM-kilpailuissa Ranskassa hän oli Suomen K-4 joukkueessa finaalissa yhdeksäs.
 
SM-kisojen saavutus oli viisi mestaruutta, kolme hopeaa ja kolme pronssia. Hannu Kojo voitti kolme miesten K-1 mestaruutta.
 
Suomen mestarit olivat:
K-1  500 m                       Hannu Kojo
K-1  1000 m                     Hannu Kojo
K-1  10 000 m    Hannu Kojo
K-2  500 m                       Hannu Kojo – Seppo Tompuri
K-4  1000 m                     Hannu Kojo – Seppo Tompuri – Eero Hynninen –
                Jarmo Hokkanen
 
Eero Hynninen oli Sulkavan soudussa veneellä 18.
 
Melapirtti purettiin ja puutavara käytettiin uuteen Melapirttiin. Se valmistui syksyllä ja kanootit saatiin sisään. Kaikki työt tehtiin talkoilla.
Siikasalmessa harjoiteltiin kevättalvella. Jäänlähtöveikkausta ja tansseja Sotilaskodissa.
Retki- ja kuntomelonta virkistymässä.
Hannu Kojo muutti Tampereelle töihin ja toiseen seuraan.
 
Vuosi 1978
 
Talven aikana valmistuivat puku- ja suihkuhuoneet Melapirttiin. Nyt melojilla on lämmin suihku ja lämmin pukuhuone ja kuivaushuone. Työt tehtiin edelleen talkoilla.
Keväällä oli melontakoulu Jyrki Häyryn ohjauksessa ja mukana oli 17 oppilasta, mm. Kolehmaisen veljekset. Kansallisia kilpailuja järjestettiin Kattilanlahdella joka kevätkesällä yhdet.
Nuorten PM –kilpailuissa  Jyrki Häyry saavutti joukkuehopeaa K-4  500 metrillä sekä K-1  4 x 500 metrin viestissä.
SM-kilpailuissa katkesi pitkään jatkunut kultakausi Kojon muutettua Tampereelle. Seuran menestys oli silti erittäin hyvä, sillä joukkue oli melko nuori. Saavutus oli kuusi hopeaa ja yksi pronssi.
Hopeaa saavuttivat:
K-4  1000 m                     Seppo Tompuri – Jarmo Hokkanen – Jyrki Häyry –
                Veli Tompuri
K-4  10 000 m    Sama joukkue
K-2  500 m                       Seppo Tompuri – Jarmo Hokkanen
K-2  1000 m                     Seppo Tompuri – Jarmo Hokkanen
K-2  10 000 m    Seppo Tompuri – Jarmo Hokkanen
K-1  500 m p 18 v           Jyrki Häyry
Pronssi:
K-1  5000 m p 18 v         Jyrki Häyry
Osallistuivat:
K-4  500 m p 18 v           5.   Jyrki Häyry – Veli Tompuri – Heikki Kakriainen –
                      Mikko Kolehmainen
K-1  5000 m p 16 v         17. Mikko Kolehmainen
 
SM-seurakilvassa MiMe oli kuudes 84 pisteellä.
Seuran nuorten toimintakilpailun voitti Mikko Kolehmainen.
 
Vuosi 1979
 
Melapirtti vihittiin käyttöönsä 9.6. Samalla pidettiin kilpailut Kattilanlahdella.
Kahteen melontakouluun osallistui 42 melojanalkua. Ohjaajina toimivat Anja Friari, Markku Näätänen ja Veli Tompuri.
Jäsenmäärä oli 224.
Talvella järjestettiin hiihtokilpailuja, pilkkikisat ja jäänlähtöveikkaus.
Avoimet ovet –iltoja keväisin yleisölle Melapirtillä.
Jyrki Häyry oli mukana MM-kilpailuissa Saksassa Suomen K-4 joukkueessa, joka karsiutui välierässä. PM -kilpailuissa Norjassa nelikko oli pronssilla.
Jyrki Häyry osallistui kansainvälisiin kilpailuihin Puolassa ja Ruotsissa, joissa oli mukana myös Jarmo Hokkanen.
Jyrki Häyry saavutti arvokkaan voiton 18-vuotiaiden Kaukajärven ympärimelonnassa toukokuussa.
SM-melonnoissa MiMe:läiset saavuttivat kaksi kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia.
Mitalimelojat olivat:
Kultaa
K-4  1000 m                     Seppo Tompuri – Jyrki Häyry – Jarmo Hokkanen –
                Eero Hynninen
K-4  10 000 m    Sama joukkue
Hopeaa:
K-1  10 000 m    Jarmo Hokkanen
K-2  500 m                       Seppo Tompuri – Eero Hynninen
K-2  1000 m                     Seppo Tompuri – Jarmo Hokkanen
Pronssia:
K-2  10 000 m    Seppo Tompuri – Jarmo Hokkanen
 
Seuran jäsentenvälisissä kilpailuissa oli 22 osanottajaa. Miesten K-1  500 m voitti Seppo Tompuri ajalla 2.03,0, Mikko Kolehmainen oli viides ajalla 2.17,0 ja ”konkari” Veikko Salmela kuudes ajalla 2.22,2.
24.8. jäsentenvälisissä kilpailuissa Mikko Kolehmainen voitti 16-vuotiaiden sarjan K-1  500 m ajalla 2.19,3. Mikko voitti myös 14-vuotiaiden K-1  250 m ajalla 1.05,6. K-1 2500 m 12-vuotiaat voitti Olli Kolehmainen ajalla 15.26,5.
 
Seppo Tompuri ja Jarmo Hokkanen menestyivät myös Lahdessa. Lahden Palma nuorisokisoissa oli Mikko Kolehmainen, josta Länsi-Savo otsikoi: ”Mikko MiMe:n tuorein ’tähti’”. Hän oli alle 14-vuotiaiden pitkällä matkalla kolmas ja lyhyellä matkalla neljäs. Mikolla oli vasta toinen melontakesä meneillään.
 
MiMe:n kansallisissa melonnoissa menestyi parhaiten Mikko Kolehmainen voittaen 14-vuotiaiden poikien molemmat matkat.
Mikko voitti myös Hämeenlinnan kansallisten 14-vuotiaiden sarjan, sekä Lahden syysmelontojen 14 v K-1  5000 metriä.
 
Tampere Tour melontamaratonin retkeilysarjaan osallistui kolme naiskaksikkoa ja yksi mieskaksikko. Naiset toivat kolmoisvoiton Mikkeliin ja miesten sarjan voitto tuli myös Mikkeliin.
R-2  naiset 47 km           1. Anja Friari – Kirsti Pulkkinen
R-2  miehet 47 km         1. Osmo Salminen – Kalevi Lahikainen
Maratonmelonnat tekivät näin tuloaan Suomenkin melontoihin.
 
Turusta Tukholmaan retkellä oli mukana Anja Friari.
Seuran jäsenten melomat kilometrit olivat 18 953.
Nuorten toimintakilpailun voitti Mikko Rauta-aho.
Anja Friari oli liiton PR-valiokunnassa toimittamassa Meloja -lehteä.
 
Vuosi 1980
 
Jäänlähtöveikkaus keväällä aiheena arvata päivä, jolloin jäät lähtevät Melapirtin edustalta. Jäsenten pilkkikisat voitti Markku Näätänen ja naisten sarjan Anne Aas.
Finlandia –hiihdossa oli seuran jäseniä, joista Seppo Tompuri oli 46.
Suomen Suurkisoihin osallistui 24 jäsentä.
Kesäkuun 1 pnä Melapirtillä melonnan esittelytilaisuus ja vapaa-ajan näyttely. Näyttelyssä kävi yli 2000 henkeä, joista 300 kokeili melontaa.
Suur-Savon piirin eri valmennuskursseille osallistuttiin runsaslukuisesti. Liiton retkiopaskursseilla olivat Anja Friari, Kari Kuhanen ja Kalevi Lahikainen.
 
Kangasalan kesän avauskilpailuissa Jyrki Häyry oli hienosti kolmas miesten 500 metrillä.
 
Seuran omissa kansallisissa voitot menivät etupäässä vieraille, tosin tiukan vastuksen jälkeen. Olli Kolehmainen voitti 12-vuotiaiden K-1  250 metriä ja Tapani Hasanen oli kolmas. Mikko Kolehmainen oli kuudes 16-vuotiaiden sarjassa. Naisten kaksikoissa MiMen pari Anne Aas – Päivi Hokkanen oli kolmas.
 
SM-melonnoissa saavutettiin yksi kulta ja yksi pronssi. MiMe:n K-4 joukkue, Seppo Tompuri – Jarmo Hokkanen – Jyrki Häyry – Eero Hynninen, otti kultaa 500 metrillä ja pronssia 1000 metrillä.
 
Nuorten PM-melonnoissa Tanskassa Mikko Kolehmainen oli Suomen jooukkueessa K-1  4 x 500 metrillä hopealla ja K-4  500 metrillä pronssilla.
 
Lahden Palma nuorisokisoissa menestyi Olli Kolehmainen hyvin ollen ikäsarjansa lyhyellä ja pitkällä matkalla kolmas. Mikko Kolehmainen oli 16-vuotiaiden 2500 metrillä viides.
Eero Kolehmainen meloi Lahden syysmaratonilla R-1  20 000 metrillä toiseksi. Olli Kolehmainen voitti 12-vuotiaiden K-1  5000 metriä ja Mikko Kolehmainen oli toinen 16-vuotiaiden K-1  5000 metrillä.
 
Koulujen liikuntatunneilla annettiin melontaopastusta.
Melontakoulun ohjaajat olivat kurssilla.
Melontakouluja oli neljä ohjaajina Päivi Hokkanen, Pirjo Ukkonen, Mikko Kolehmainen, Kari Kuhanen, Kalevi Lahikainen ja Jouko Akkanen. Kouluihin osallistui 84 oppilasta.
Mikkelin Melojat mukana Mikkelin halkijuoksussa.
Mikkelin jokireitillä Vuolinganjärveltä Saimaalle oli ”koemelonta”.
Mikko Kolehmainen voitti nuorten toimintakilpailun ja sai vuodeksi ”Vallun maljan”.
 
Vuosi 1981
 
Pentti Rauta-aho toimi ohjaajana MiMen ja Kansalaisopiston järjestämällä kanootinrakennuskurssilla.
Melontakouluja nuorille ja aikuisille.
MiMe:n kansallisten melontojen 16-vuotiaiden 2500 metriä voitti Mikko Kolehmainen ja oli 500 metrillä toinen.
Rotarypiirin kansainvälisen nuorisoleirityksen melonnan osuuden hoiti MiMe. Nuoria oli ympäri maailman.
Jäsenillä pilkkikisat ja mestaruushiihdot.
Liiton koskimelontakursseilla Anja Friari.
SM-melonnoissa oli paras sijoitus kuudes.
Nuoret meloivat lupaavasti Palma nuorisomelonnoissa.
 
Vuosi 1982
 
Mikko Kolehmainen voitti nuorten Pohjoismaisen mestaruuden K-1  1000 metrillä, sekä pronssia 5000 metrillä ja vielä hopeaa 4 x 500 metrin viestissä. Samoissa Norjan kilpailuissa oli myös nuorisomaaottelu, johon osallistuivat Lauri Friari ja Olli Kolehmainen. Olli oli 500 metrillä kuudes. 2500 metrillä Lauri oli kuudes ja Olli yhdeksäs. Nelikoissa ja kaksikoissa Lauri sijoittui toiseksi.
Mikko voitti liiton katsastuskilpailun 18-vuotiaiden 10 000 metriä sekä Ahveniston melontojen 18 v  500 metriä hyvällä ajalla 1.57,8.
MiMe:n kansallisten 18 v Mikko voitti kaksi matkaa ja Hannu Korhonen 14-vuotiaiden kisan.
Palma Nuorisomelonnoissa K-4 18 v joukkue Olli Kolehmainen – Hannu Korhonen – Lauri Friari – Pekka Nurmi saavutti arvokkaan voiton. Muitakin palkintosijoja tuli Mikkeliin.
Seuran SM –mitalitili karttui jälleen vuoden tauon jälkeen, kun Mikko Kolehmainen voitti nuorten 18 v 500 ja 1000 metrin yksikkömestaruudet ja lisäksi myös miesten 1000 ja 10 000 metrin mestaruudet.
Nuorten kilpailuissa menestyivät hyvin myös Lauri Friari, Olli Kolehmainen, Tapani Hasanen, Hannu Korhonen ja Pekka Nurmi.
C –valmentajakurssi pidettiin Mikkelissä.
Melontakouluja järjestettiin nuorille ja aikuisille, joita ohjasivat Jukka Laitinen ja Lauri Friari.
SVUL:n Suur-Savon piirin parhaaksi 18-vuotiaaksi urheilijaksi valittiin Mikko Kolehmainen. MiMe:n nuorten toimintakilpailun paras oli Lauri Friari.
 
Vuosi 1983
 
Mikkelin Melojat 50 vuotta.
Juhlavuoden teemat olivat ”nuorisomelonta” ja ”melonnan turvallisuus”.
50–vuotisjuhlat hotelli Kalevassa 26.3. kokosivat runsaasti sekä nuoria että vanhempia melojia juhlimaan ja muistelemaan monia kilpailu- ja retkimelontavuosia.
Seuran 50-vuotishistoriikki ilmestyi painotuotteena ja runsaasti kuvitettuna.
 
Jäseniä oli yli 200. Seuran nimekkäin meloja oli Mikko Kolehmainen, muita kilpamelojia olivat Lauri Friari, Hannu Korhonen, Olli Kolehmainen, Pekka Nurmi ja Tapani Hasanen.
Melojien talviharjoittelupaikat uimahallissa ja kevättalvella Suonsalmella ja Siikasalmessa. Saksalan toimintakeskuksessa kunnostettiin kanootteja ja rakennettiin uusia.
Mikko Kolehmainen talvella Italiassa harjoittelemassa.
Melontakouluja kevätkesällä ohjaajina Lauri Friari ja Eero Paajanen.
Mikko Kolehmainen MM-melonnoissa Tampereella.
Lahden Palma nuorisomelonnoissa seurasta seitsemän melojaa, joista Olli Kolehmainen ahkeroi viisi mestaruutta.
Ahveniston kansallisissa pojat ottivat 16 v 3500 metrillä neljä ensimmäistä sijaa ja lyhyelläkin matkalla oli neljä melojaamme viiden parhaan joukossa. Olli Kolehmainen oli kaksoisvoittaja.
 
Vuosi 1984
 
Saksalan toimintakeskuksessa kunnostettiin talvella kalustoa ja valmistettiin uusia kanootteja Pentti Rauta-ahon ohjauksessa.
Finlandia –hiihdossa oli isä Veikko Tompuri ja kolme poikaa, Seppo, Veli ja Ari, joista Seppo oli 29. Kaikki ovat vaikuttaneet vahvasti MiMe:ssa.
 
Mikko Kolehmainen oli 19-vuotiaana Suomen olympiajoukkueessa Los Angelesissa. Hän meloi nelikossa 1000 metrillä. Nelikon tie katkesi välierään.
 
PM –melonnoista Tanskassa tuli kaksi hopeaa ja neljä pronssia.
Hopeaa:
K-4  500 m                       Suomen joukkue, mukana Pekka Nurmi – Hannu
                Korhonen
K-2  500 m nuoret          Hannu Korhonen
Pronssia:
K-1  1000 m                     Mikko Kolehmainen
K-1  500 m nuoret          Hannu Korhonen
K-1  2500 m nuoret        Hannu Korhonen
K-2  500 m                       Mikko Kolehmainen
 
SM-melonnat, seuralle viisi hopeaa ja yksi pronssi.
Hopeaa:
K-1  1000 m 18 v            Olli Kolehmainen
K-1  500 m 18 v Olli Kolehmainen
K-2  1000 m 18 v            Olli Kolehmainen – Hannu Korhonen
K-2  500 m 18 v Olli Kolehmainen – Hannu Korhonen
K-4  500 m 18 v Olli Kolehmainen – Hannu Korhonen – Pekka Nurmi –
                Tapani Hasanen
Pronssia:
K-2  500 m                       Eeva Kojo – Sanna Ihalainen
 
Palma nuorisomelonnoissa oli seura mahtavasti toisena, joten nuoret rynnistivät.
 
Ahveniston kansallisissa Hannu Korhonen – Olli Kolehmainen voittivat kaksikolla 18-vuotiaiden sarjassa ja Hannu Korhonen voitti lisäksi yksiköllä 16 v. Myös Pekka Nurmi meloi hyvin.
 
Vuosi 1985
 
 Nuorten MM –kilpailut Roomassa, joissa oli mukana Olli Kolehmainen K-1  500 ja 1000 metrillä. Välierän kuudes sija ei riittänyt finaaliin. Hannu Korhonen oli myös mukana kaksikon K-2  500 ja 1000 metrillä, mutta hänkään ei yltänyt finaaliin.
 
MM-kisat pidettiin Belgiassa. Mikko Kolehmainen karsiutui alkuerässä.
 
Tukholman Regatassa oli kolme mikkeliläistä melojaa mukana; Pekka Nurmi, Hannu Korhonen ja Olli Kolehmainen. Ollin sijoitus oli paras eli viides.
 
SM –melontojen sato oli seitsemän kultaa ja kolme pronssia.
Kultaa:
K-1  1000 m                     Mikko Kolehmainen
K-1  10 000 m    Mikko Kolehmainen
K-2  1000 m                     Mikko Kolehmainen (parina Savilahti)
K-1  500 m pojat             Olli Kolehmainen
K-1  1000 m pojat           Olli Kolehmainen
K-2  1000 m pojat           Olli Kolehmainen – Pekka Nurmi
K-4  500 m pojat             Olli Kolehmainen – Pekka Nurmi – Hannu Korhonen –
                Tapani Hasanen
K-2  500 m pojat             Olli Kolehmainen – Pekka Nurmi
Pronssia:
K-1  500 m pojat             Hannu Korhonen
K-1  1000 m pojat           Hannu Korhonen
K-2  1000 m pojat           Hannu Korhonen – Tapani Hasanen
 
Mikko Kolehmainen valittiin Suomen parhaaksi melojaksi.
Mikkelin Varsavuori melonnassa ja Tampereen Kaukajärven kisassa voittoja Mikkeliin. Eeva Kojo meloi hyvin.
Varsavuori –melonnan yhteydessä pidettiin vapaa-aikanäyttely. Seuran naiset hoitivat buffetin. Melontanäytöksessä esiteltiin eskimokäännöksiä ja kanoottipooloa.
Melontakoulun ohjaajana Mikko Kolehmainen.
Linnamajan ja Melapirtin laiturien kunnostustöitä tehtiin talkoilla.
Eeva Kojo suoritti valmentajakurssin C-osan. Eero, Mikko ja Olli Kolehmainen suorittivat B-lajiosan.
Seuran nuorten toimintakilpailun voitti Topi Tervaniemi.
 
Vuosi 1986
 
PM –kisoihin Norjassa osallistui neljä melojaa Mikkelistä; Kolehmaisen veljekset, Pekka Nurmi ja Hannu Korhonen. Paras sijoitus oli Mikon ja Ollin neljäs tila K-2  500 metrillä.
 
Hämeenlinnan Ahveniston –melonnoissa Mikko Kolehmainen voitti miesten K-1 ja yhdessä Ollin kanssa K-2. Hannu Korhonen oli toinen 18-vuotiaiden K-1  500 metrillä ja Pekka Nurmi kolmas.
 
Lahden syysmelonnoissa MiMe:n Antti Rossi ja Mika Laurikainen meloivat mitaleille. Eero Sinkkonen oli neljäs.
 
Olli ja Mikko Kolehmainen olivat marraskuussa leirillä Puolassa.
 
SM –melonnoista tuli viisi kultaa ja neljä hopeaa.
Kultaa:
K-1  500 m                       Mikko Kolehmainen
K-1  10 000 m    Mikko Kolehmainen
K-2  1000 m                     Olli ja Mikko Kolehmainen
K-2  500 m                       Olli ja Mikko Kolehmainen
K-1  5000 m 18 v            Pekka Nurmi
Hopeaa:
K-1  5000 m 18 v            Hannu Korhonen
K-1  1000 m                     Mikko Kolehmainen
K-1  1000 m 18 v            Pekka Nurmi
K-1  500 m 18 v Hannu Korhonen
 
Vuosi 1987
 
Seura järjesti yhdessä Kansalaisopiston kanssa kanootinrakennuskurssin.
Seppo Sairanen ahkeroi kaluston kunnostuksessa.
Lyseon salissa peli-iltoja talvisin.
Antti Rossi sai nuorten toimintakilpailun kiertopalkinnon ”Vallun maljan”.
 
SM –melonnoista viisi kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi.
Kultaa:
K-1  500 m                       Mikko Kolehmainen
K-2  500 m                       Olli ja Mikko Kolehmainen
K-4  500 m                       Olli ja Mikko Kolehmainen – Pekka Nurmi – Hannu
                Korhonen
K-4  1000 m                   Sama joukkue
K-4  10 000 m    Sama joukkue
Hopeaa:
K-1  500 m                       Olli Kolehmainen
K-1  10 000 m    Olli Kolehmainen
Pronssia:
K-2  500 m                       Pekka Nurmi – Hannu Korhonen
 
MM –melonnoissa Duisburgissa Suomea edustivat Olli ja Mikko Kolehmainen. He karsiutuivat välierässään.
 
Vuosi 1988
 
Mikko ja Olli Kolehmainen edustivat maatamme Soulin olympialaisissa. He meloivat K-2  500 ja 1000 metrillä välieriin, mutta eivät yltäneet loppukilpailuun. Sijoitukset aikojen perusteella: 1000 metrillä 10. ja 500 metrillä 12:s.
SKaL nimesi Eero Kolehmaisen vuoden valmentajaksi.
Mikko Kolehmainen valittiin vuoden parhaaksi melojaksi sekä Suur-Savon piirin parhaaksi urheilijaksi. Mikko ja Olli Kolehmainen nimettiin Mikkelin kaupungin ja Mikkelin läänin parhaiksi urheilijoiksi.
 
Koskimelonta tuli mukaan seuran ohjelmaan ja sitä ohjasi Seppo Sairanen. Topi Tervaniemi oli 16-vuotiaiden sarjassa neljäs Vongan Slalomissa.
Uimahallissa aloitettiin melontaharjoittelu slalomia varten poolokanooteilla.
Melontakoulua ohjasi Hannu Korhonen ja osallistujia oli 70.
 
Seura osallistui Suomi Meloo –tapahtumaan Iisalmesta Kotkaan.
21 saksalaisnuorta tutustui seuraan ja vieraili Linnavuoren retkimajalla.
 
Nuoriso GP:n  I osakilpailu Kattilanlahdella toi edellisvuosien tapaan Suomen parhaat melojat Mikkeliin.
Antti Rossi otti kaksoisvoiton 1974-75 syntyneiden sarjassa. Olli ja Mikko Kolehmainen, Pekka Nurmi ja Hannu Korhonen osallistuivat menestyksellä kisoihin ja nuorten sarjoihin Antin lisäksi Eero Sinkkonen.
 
PM -melonnat Lahdessa
Olli ja Mikko Kolehmainen vauhdittivat melontansa kahteen kultaan ja kahteen pronssiin.
Kultaa:
K-1  500 m                       Mikko Kolehmainen
K-2  500 m                       Olli ja Mikko Kolehmainen
Pronssia:
K-1  1000 m                     Mikko Kolehmainen
K-2  1000 m                     Olli ja Mikko Kolehmainen
 
SM-melonnat toivat viisi kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin.
Kultaa:
K-1  500 m                       Mikko Kolehmainen
K-1  1000 m                     Mikko Kolehmainen
K-1  500 m                       Olli ja Mikko Kolehmainen
K-2  1000 m                     Olli ja Mikko Kolehmainen
K-2  10 000 m    Olli ja Mikko Kolehmainen
Hopeaa:
K-1  1000 m                     Olli Kolehmainen
Pronssia:
K-1  500 m                       Olli Kolehmainen
 
Kolehmaisen pojat astuivat syksyllä armeijaan.
 
Vuosi 1989
 
Seuran seniorimelojat ovat hallinneet Suomen kilpamelontaa lähes kahden vuosikymmenen ajan, sekä lähestyneet jatkuvasti maailman kärkeä.
Seura järjesti nuorten melontakoulun keväällä Seppo Sairasen ohjaamana, johon osallistui 25 nuorta.
Koskileiriin Ripatinkoskella osallistui 16 koskimelojaa.
Melontaretki Otavasta Kangasniemeen tehtiin kymmenen melojan voimin.
Maratonmelonnassa Anttolasta Mikkeliin (45 km) oli mukana viisi melojaa.
Retkimelojat mukana matkailuvideossa.
Seuran jäsenet meloneet Ahvenanmaan saaristossa, Tallinnasta Helsinkiin, Savonlinnassa ym.
Linnamajan perustuksia kohennettiin.
 
Nuori Suomi GP:n lopputuloksissa oli seura viidennellä sijalla. 12-vuotiaissa oli Veli-Matti Sinkkonen kolmas, 14-vuotiaissa Eero Sinkkonen toinen ja Antti Rossi kolmas.
Seura järjesti perinteiset nuorten GP:n I osakilpailut, joissa Suomen parhaat kamppailivat paremmuudesta.
 
SM-melonnoissa seuran edustajille kahdeksan kultaa:
K-1  500 m                       Mikko Kolehmainen    4. Olli Kolehmainen
K-1  1000 m                     Mikko Kolehmainen    4. Olli Kolehmainen
K-2  500 m                       Olli ja Mikko Kolehmainen
K-2  1000 m                     Olli ja Mikko Kolehmainen
K-2  10 000 m                    Olli ja Mikko Kolehmainen
K-4  500 m                       Olli ja Mikko Kolehmainen – Hannu Korhonen – Pekka Nurmi
K-4  1000 m                     Sama joukkue
K-4  10 000 m                    Sama joukkue